Itse en aiheuttanut velkoja jotka meni ulosottoon, olin liian kilti ja luotin toiseen ihmiseen joten laitoin nimen mihin ei olisi pitänyt. Nyt jälkikäteen kadun ja toivon että en olisi tehnyt sitä. Oma elämä muuttu ja sain toisen ihmisen takia isot velat jota en pysty maksamaan.
Nykyään tunnen häpeä, stressiä ja olen eristäytynyt ystävistä. Minun arki on muuttunut velkojen takia. Välillä pelkään miten ympärillä olevat reagoivat, ja välttelen kertomasta että menetin hallinnan omasta taloudesta. Minulla on vaikeata puhua omista veloista, tunnen tuskaa kun tiedän että en ikinä pysty maksamaan minun velkoja pois. Kaikista vaikeinta on kun lapset haluaa auttaa ja antaa heidän vähät rahat minulle, tunnen että se on väärin minä se olen heidän äiti ja minun se pitäisi olla heidän tukena eikä heidän minun tukena. Kuvittele miltä tuntuu, kun oma lapsesi auttaa sinua rahallisesti.
Myös odotan kauhulla joulua kun tiedän että pitäisi ostaa joululahjoja ja itsellä ei ole rahaa ostaa mitään. Viimevuona itkin paljon varsinkin kun lapset sanovat että ei haittaa vaikka he eivät saa mitään jouluna. Yritän peitellä ja en näytä lapsille kun olen itkenyt, mutta he varmasti tietävät että minulla on ollut vaikeata. Jos vanhemmat eivät voi hyvin niin luulen että lapset eivät voi hyvin.
I myself did not cause the debts that went into foreclosure, I was too nice and trusted another person, so I put my name where I shouldn't have. Now in retrospect I regret it and wish I hadn't done it. My life changed and I got big debts because of another person that I can't pay them off.
Today I feel ashamed, stressed and isolated from friends. My everyday life has changed because of debts. Sometimes I fear how those around me will react, and I avoid telling that I lost control of my finances. It is difficult for me to talk about my debts, I feel pain when I know that I will never be able to pay off my debts. The hardest thing of all is when the children want to help and give me their money. I feel that it's wrong, I'm their mother and I should be supporting them and not them supporting me. Imagine how it feels when your own child helps you financially.
I also dread Christmas when I know I should buy Christmas presents and I don't have money to buy anything. Last year I cried a lot, especially when the children say that it doesn't matter if they don't get anything for Christmas.
I try to cover up and not show the kids when I've cried, but they definitely know I've had a hard time. If the parents don´t feel that they are well, I think the children are not well.
No comments:
Post a Comment